Ensin arwoitusten iän ja wanhuuden wuoksi: ne owat jo Wanhassa Testamentissa olleet tawalliset; ja edespantiin pidoissa ja muissa tiloissa wastattaa. Tuomarein kirjan 14 luwussa, w. 12-15, luetaan, kuinka se sankari Simsoni edespani Philistealaisille tämän tapauksen: ruoka läksi syömäristä ja makeus wäkewästä. Ne wanhat Göthit, meidän esiisämme tässä waltakunnassa, koetteliwat arwoituksilla toinen toistansa kuinka tarkka peränajatus, hywä äly ja taito itsekullakin oli, niinkun wanhat ikuiset sadut sen näyttäwät. Ei ainoastansa wälinsä pidoissa ja juomingeissa, ja muutoin aamu= ja ehtopuhteilla arvoituksia arwoiteltiin, mutta myös, koska ylkä eli nuori mies tuli tytärtä pyytämään, niin hänen eteensä asetettiin kolme eli usiampi arwoitus, koetella niillä hänen tajuansa, ja jos hän ne osasi wastata ja selittää, niin hän sai tyttären, mutta muutoin ei, waan luettiin typeräksi ja kelwottomaksi. Samoin nähdään Jothein, meidän esi=isäimme Suomalaisista ja Ruotsalaisista saduista, että kolme eli yhdeksän arwoitusta laskettiin kuoleman ansainneille wangeille, jotka oliwat henkensä rikkoneet, ja jos he osasiwat ne wasta, niin he henkensä säilyttiwät. Sitälikin niin erinomattain näistä Suomalaisista arwoituksista tutaan Suomen kansan sywä perään=ajatus ja hywä äly, että somaisiin wertauksiin, jotka luonnon tunnosta otetut owat, sisälle kietoa ja peittää asiat. Ja nähdään näistä arwoituksista, että Suomen wäki ajattelee ja kuwailee niin tarkasti kuin suinkin joku muu kansa maan päällä, etteikä heidän tajunsa ole muita halwempi.
